Hyvää syntymäpäivää just Sinulle, kusipää

Olisin sanonut, ehkä paljon pahempaakin, mutta en kehtaa. Jätän sanomatta. Jää varoittamatta tälle myös, kuka hän tulee olemaan mulle, kaiken sen jälkeen millä nimillä hän on mua marttyyrina nimitellyt. Voi itku. Et saanut tänään etkä huomenna, emme tapaa ylihuomennakaan, mä lupaan sulle, että olen samanlainen kaikille, eli en yhtään mitään. En näy heidän elämässään, ellen tunne heitä.

Mä vaan sanon niin kuin asiat ovat, se on sun vikas, ja sun päätös ajatella niin kuin sä haluat, miten hyöty pelaa. Saatko sä rahaa, onks se tyttö rikas, osaako se lukea, muutaki ku fantasiakirjoja, osaako se siivota, osaako se laittaa ruokaa... onko sillä rahaa kustantaa sun opinnot, onko sillä rahaa pitää susta huolta, kunnes saat työpaikan. Ja kunnes käy ilmi, että käyt töissä ja koulussa.

Pukeutuuko se normaalisti. Onks sulla tai sillä auto. Pakko kerskailla jollakin, ku ei tässä muuta keksitä miten saada kaikki kaverit palvomaan mua.

Mun veljet kertoo eri. Olen heidän idolinsa. "Mulla on maailman paras isosisko, se asuu itsenäisesti ja tekee mitä haluaa. Mä haluaisin elää samoin kun hän. Striimata, instagrammata, pelata... Se osaa piirtää, se osaa tehdä sitä ja tätä. Näkisitpä mitä se tekee Instagramin, harmi vaan, että sen instagramia ei tueta enää. Vittu kaikki seuraajat pillitti ku mun siskon tili suljettiin ilman syytä. " en vois uskoa että ne puhuu musta tolleen sillä aikaa kun vanhemmat ja lähes tuntemattomat jauhaa musta paskaa.

Hyvää yötä. Rupeen yökahville.

Sunnuntai syntien pyyhkiminen

Sunnuntai on tylsin päivä ikinä. En tiedä miksi se on iskeytynyt vastenmielisen oloiseksi. Lapsena aina vihasin sunnuntaita. Johtuneekohan tuo, että maanantaiaatto on kyseessä vaiko siitä että vanhemmat pakotti kirkkoon tulla.

Kuuluimme vapaakirkkoon. Voin suoraan kertoa, että muistuttaa vanhoillisella tavalla lestadiolaisia perinteitä. On kaukana 'vapaudesta'. Toivotetaan 'rauhalla' tervetulleeksi, saarnataan Saatanasta ja helvetistä, ja kuinka ulkopuolinen maailma on paha. Ja toivotetaan armoa ja siunausta ensi viikolle.

En voi tuomita, mutta mietin usein, miksen saanut olla yhtä vapaa ja huoleton lapsi, kuin muut. Piti koko ajan pelätä mitä teen väärin. Ja milloin ajattelen väärin.

Seksivalistus oli tullut kouluun biologian- ja terveystiedontunnille. Viitosluokalla. Ja ymmärrän kyllä miksi niin ajoissa. Jotta lapset ymmärtäisi mitä tapahtuu, jos sokeripappa tai -mami tekee jotain sopimatonta, ja sit pitää salata. Nykyään nuoret miehet ulkomailta ovat haltioissaan, kun näkevät vaaleita kurvikkaita ja vapaita pikkutyttöjä kävelemään kouluista ja harrastuksista yksin kotiinsa. Joka on ihan päinvastaista verrattuna heidän kulttuuriinsa. Ja sit ne syyttää länsimaista kulttuuria siitä, että eivät pystyneet kontrolloimaan eksoottista lisääntymishimojansa.

Juurikin näin, syytetään länsimaita siitä, että vaaleat muijat on ulkonäöltään kuin Dubain huoria (Dubaissa kuulemma prostituoidut pitää t-paitaa, farkkuja ja hiukset vapaana) , sen perusteella, etteivät ole hunnutettuja. Eikä tämän vuoksi voi arabipukeille antaa rikostuomiota, koska pikku Hamidi ei ymmärrä länsimaiden vapauksia, paitsi sen että kulttuuri- ja kielimuurin nimissä voit tehdä mitä vaan, ja sitten hyvä perinteinen asianajaja voi vedota "rasismiin" siitä että vieraskulttuurinen saa sakot tai vankituomion että koski tyttöön, kun ei pystynyt kontrolloimaan itseään ja tyttö ei ollut peitetty.

Hups
Mitä tuli kirjoitettua,
Ei kuulu mulle. Eikä pikku Hamidille. Muhammad opetti että naiset on turvassa, ja hyvät naiset osaavat kontrolloida itseään, jotka osaavat peittää itsensä.

Sitten asiaan, erosin vapaakirkosta muutama vuosi sitten, ihan siksi, että en käynyt siellä. Ja tyyliin siksi, että en pitänyt lestadiolaismaisista kontrollitavoista. Mutsi ja faija säikähtivät, kun sanoin että mielestäni usko, toivo ja rakkaus tulee tekojen kautta, eikä tekopyhyyden kautta. Kerroin myös avoimesti, että mielestäni vapaakirkkous on liian tuomitseva mun makuuni. Menivät hiljaisiksi.

miljoonas huomionhuorausotsikko

Vihaajat vihaa, rakastajat...[ tekee sitä ja tätä.] Meen mutsille, ostin 5-vuotiaalle ihanalle äpäräsiskolle mukin etukäteen jossa luki "Girl boss". On kova huutamaan ja wannabe-komentelemaan äitiä. Ja kummatkin saa raivareita kotona, kylässä ja milloin missäkin, ja mistäkin syystä. Ainakin se sanoo sanottavansa ylpeänä ääneen ilman sen ihmeemmin salaten vaisuna. Varmaan oppinut osittain pää_idoliltaan eli multa. Viime kerralla kysyi suoraan että etkö olekaan lapsi. Sanoin että olen aikuinen, jolla on kasvuhäiriö. Se meni heti hiljaiseksi ja niin meni mun pikkuveljetkin vieressä. Ensimmäistä kertaa kuulivat tämän uutisen. Sit sanoin äidille että tullut ilmi geeniverinäytteestä. Ja odotan seuraavaa ilmaista verikoetta.

Äiti ei oo kertonut muille asiasta, miten se vaikuttaa mun elämään näin yleisesti, muuten kuin ikää kysytään jopa energiajuomien ostamisesta. En antanut lupaa kertoa siitä, en halua huolestuttaa mun veljiä mitenkään. Heillä kun on vielä elämä edessä.

Reppu meni rikki. Ostin uuden ja tilavan, 35 litran tilava retkeilyreppu clas ohlson'liikkeestä. On vaikea löytää ehjänä pysyvää edullista kamaa. Syy miksi Kardashian wannabe-lifestyle TV sarja ja blogit myyvät. Ideana on toki länsimaissa rahastaa köyhiltä ja sairailta ne viimeisetkin toivot. Pyrin konmarittamaan käytännönläheisesti, ilman että tulee hankittua mitään turhaa ja ilman että tarvii juosta iänikuisessa oravanpyörässä itsesabotoiden melkein kaikkea. 3 vuotta elämäntapana.

Luovuin jopa shampoosta. Vaihdoin curly girl'in tapaan sen hoitoaine-pesuun, tosin tein siitä oman tyylisen version. Liotin märissä hiuksissa Garnier respons kosteuttavaa kookosvesi-coctailta jotain 8 minuuttia. Sit kampasin pois suihkun alla. Sit laitoin kikkareeksi loppuhoitoainejäämien päälle hiusten päänahkaan ja tyviin. Annoin olla jotain 3 minuuttia ja kampasin massa maisen savicoctailin pois. Ei jäänyt rasvakerrosta lillumaan päähän. Uusi rituaali opeteltu, hidas mutta kiva. Ainakin pidän hillitysti huolta itsestäni. Eikä tarvi paljoa tuhlata shampooseen. Kuin pesu ehkä maksimissaan kerran kuussa.

Tämä kaikki pitäisi opettaa rutiiniksi tälle mun siskolle tulevaisuudessa elämän helpotukseksi, joka vihaa sydämensä pohjasta suihkussa käyntiä. Innokas raivonpuuskan näyttäjä. Ihana kuitenkin.

Se on semmonen tumma ja tulinen ilopilleri. Vaikea olla rakastamatta.

Nään sen lauantaina. En anna mukia ennen ku se täyttää 11. 6 vuotta venaan ja annan mukin lahjaksi.
Saa tapella rauhassa äidin kanssa sen käytöstä sitten myöhemmin.


Bla bla bla, kiva tunnelma, saan olla oma itseni
Niin kuin yleensä, ei tarvi varoa omaa etikettiä. Paitsi tietyissä tilanteissa.
Ihannoin suorapuheisuutta ja rehellisyyttä, jos se tulee heti eikä sitten vasta miljoonan vuoden päästä, kun olen tehnyt tietämättäni jotain 'pahaa'. Kaikkihan mut tuntee. Ja mun pimeän huumorintajun, toivon että kukaan ei ota itteensä mun aivoraiskauksia.

Vituttaa...

Ulkokullatut koristeet

[Rakas lukija, minun ei ole tarkoitus pelotella Sinua. Olen vain sivustakatsoja ja tarkkailija, ja kerron vain mitä tämä on, jos päätät ymmärtää väärin, ja analysoida tämän postauksen vainoharhaisuudeksi, voit poistua jo nyt tältä sivulta^^] 

ALIMMAN TYÖVÄENLUOKAN SYRJINTÄ ALKAA PERHEISTÄ, JOISSA MORAALILLA, KORKEILLA TULOILLA JA OMALLA EGOLLA ON PÄÄMÄÄRÄNSÄ💯

Talent/luonnonlahjakkuus/syntyessään hiottu timantti-menestystarina aloitetaan Suomessa jo 8-vuotiaana, mitä näin erään väliaikaisen läheisen tuttavan perheessä. 8-vuotias poika laitettiin ratsastustallin kesätöihin myymään limuja ja mansikoita kaverinsa kanssa. Mitä tunsin poikaa hyvin ja näin vierestä mitä sen elämä oli, vanhemmat yli keskiluokan sijoittajia ja pätijöitä. Näin myös sen tiukan kasvatuksen, ja mistä kaikesta se lapsi jäi paitsi. Suretti. Hänelle ei koskaan kerrottu miksi hän tekee töitä, miksi vanhemmat ja kaikki perheenjäsenet keräilee S-kanavan yhteistilille bonuksia. Siinä oli jotain sairasta, joka hirvitti muakin. Tuli mieleen oma lapsuus, tosin mua ei koskaan päästetty kesätöihin. Lähinnä siksi koska vanhemmat häpesi mua.

Tuosta tuli mieleen tarina Siddhartha Gautamasta, kuninkaallisen perheen pojasta, jolle ei kerrottu julmasta maailmasta, vaan tyrkytettiin vain sitä täydellistä ja eliittiä. Mutta sitten Siddhartha meni salaa palatsin muurien ulkopuolelle ja järkyttyi näkemästään. Ja ryhtyi munkiksi, eli ilman rahaa, vaurautta, ja etsi vastauksia miksi muut saavat kärsiä ja kuolla sairauksiinsa.

Tosin tämä perheen pieni poika oli myös älykäs, usein tuli kysymään minulta jotain, jos ei ymmärtänyt miksi kaikki on niin pikkutarkkaa.
Mua säälitti tilanne, koska hänelle ei kerrottu mitään. Ja osittain raivostutti myös sisältä. Ja se vanhempien kylmä suhtautuminen lapsen kasvamiseen. Tuli joskus kysymään myös multa miksi häntä ei päästetä kavereille, ja miksi hänet viedään vain brändättyihin paikkoihin, missä koko perhe käy jäsenenä kampaamossa, kuntosalilla, shoppailemassa ja bla bla bla. Tiesin kuitenkin, että tämä on joku sisäpiirin osake-juttu. Kiva kun joku harjoittelee sitä ja menestyy siinä, mutta tämä on sairasta. En tiedä miksi.

[Itse kasvoin köyhässä perheessä, sain kuitenkin elää lapsuutta sen 9-vuotiaaksi asti. Mutta sitten alkoi ylämäki. Ponnistelu ei auttanut, paitsi kun muutettiin kaupunkiin.]

Sanotaan nyt vaikka näin, tämä lapsi ei saa elää enää lapsuutta. Kun se toivoo jotain joululahjaksi, se saa lahjaksi isänsä yrityksen pienoismalli-leluja. Ja missä lukee sen yrityksen nimi esim. mönkijässä, motocross...
Hänelle tyrkytetään töitä, koska perhe on rikas ja haluaa hyödyntää sisäpiirin työsuhteiden antamaa kokemusta ja egoa. Mietin mitä helvettiä.

Mä en tiedä mikä tässä on sairaampaa, se, että lapsi ei saa kasvaa lapsena, vai se että vanhemmat on pro matrix-elitistejä. Ainakin huomasi sen, että perheen poika ei itse ajatellut yhtä itsekkäästi ja dollarin/100k tykkäyksen ja 500k seuraajan kuvat silmissä.


Toivon, että poika kasvaa henkisesti fiksummaksi kuin tämän vanhemmat. Ja saa seurata omia kiinnostuksenkohteitaan ilman paineita.


Hyvää tiistaita kaikille,
Xooox