Lupaan kaikille olla vahvempi, terveempi, kauniimpi, ystävällisempi, hiljaisempi...
Vaan huomaan että se ei enää riitä, saan jo paniikkikohtauksia siitä, etten ole riittävän hyväkäytöksinen ihmisten seurassa, ihmiset tönii kadulla kun en näytä rikkaalta Kardashianilta. Yllättävää, pitäiskö mun todellakin valehdella, tekaista että olisin rikas, joka elää harmitonta ja yltäkylläistä elämää, mielellään muiden rahoilla. Ystävät tulisivat vähintäänkin kerjäämään multa rahaa ja tavaraa. 1200 euroa kuussa riittää orpokodin mafioso-lapsille palkaksi, "nigerialais"-huijareille. Ja hei, en saa palkkaa. Kerjätkää romanialaisilta katutaiteilijoilta rahaa, tienaavat paljon enemmän kuin huora 1000e minuutilta.
Mitä kavereihin tulee, onkohan niitä edes olemassa. Eräs sanonta kertoo, että viholliset kannattaisi pitää lähettyvillä samassa ryhmässä kuin ystävät. En tiedä onko ystävä edes sopiva sana. Tuntuu, etten tunne enää ketään, voisi erakoitua taas läpällä. Tuntisi olon sitten hyväksi, edes itselleen. Ei tulisi riski selkäänpuukotukselle. Elämä helpottuisi heti. Askeesi tulille!
Seinältä kuuluu kadota lähes aina, ei kuitenkaan muiden mieliksi.
