All in one

 Huomenna mennään rikosuhripäivystykseen kavereiden kanssa ja varaan ajan tehostettuun avohoitoon. En juonut edes lasillista viiniä, ja olo oli kuin turpaan vedetyllä. Viini ei ole mun juttu, ainakaan just nyt. Tosin ei ollut valkoviini vaan ruusuviini, helvetin makeaa. Edellisestä tissuttelusta on puolitoista kuukautta, tosin jaoin oluen kaverin kanssa. Naurattaako?

Poliisi armahti suoraan stalkkeripervon, jonka jopa mun kaverit on nähnyt seuraavan. Noudattaa lakeja asiallisesti, ja heidän mukaansa tyypin kanssa kävi väärinkäsityksiä. Ja paskat. Se on yhdeksän vuotta mua vanhempi, eikä kysynyt multa lupaa riisuutua. Sanoin monta kertaa etten ole kiinnostunut hänestä seksuaalisesti. Mä en ole kävelevä lihapala. Would you stop you sick fuck? No means no. Not now means no. I'm drunk means no. I'm not flirting. 

Minua neuvottiin tekemään rikosilmoituksen ja mitä saan vastalahjaksi. Tuo mies on rikollinen ja huijari. Poliisit eivät toimi niin kuin USA:ssa tai Ruotsissa. 

Maaninen vaihe on perseestä, koko maailma on perseestä, teen ylitöitä, yritän tienata rahaa uusiin 200e kuulokkeisiin. Vituttaa vielä enemmän. En kuule melkein mitään kaverien lainaamilla kuulokkeilla. 

En tiedä mistä pitäisi nauttia, en kykene edes sanomaan mitään kun kaikki puhuu päälle ja heidän asiansa ovat tärkeämpiä. Mikään ei ole omaa, pitää viihdyttää muita. 

Alatyylistä meininkiä

Oon taas päätynyt itsetuhoisuuden porteille. Olen luonteeltani (*ttumainen) masokisti, enkä kehota ketään hengaamaan mun kanssa mun vaikeimpina päivinä. Etäistä tukea lähemmäksi en päästä ketään, vaikka mieli tekis pitää hauskaa kuin viimeistä päivää.

Joulun jälkeen koittaa uusi vuosi ja uudet tilaisuudet. Uuden vuoden lupauksena vihjaan parantumisen, jotta voin uskaltaa kutsua ihmisiä kylään, yökylään tai vaikka keräämään rahaa ryhmäretkelle ulkomaille. Tiiä vaikka syksyn alussa.

Haaveena on lukio aloittaa alusta, ostan ehkä oppikirjat äänikirjoina, koska olen melkoinen ADHD ja kuuntelutaito on parempi vaihtoehto.

Nämä on yleensä vain ja ainoastaan haihattelua. Lupailen tyhjiä enkä osaa pitää mistään suunnitelmasta kiinni.
Esimerkiksi viime vuonna yritin aikuislukiota, mutta turhaan. Paineet olivat kovat, ja paloin loppuun. Löysin 3 kivaa kaveria, mutta opettajat ja aikuiset nuoret syrjivät mua. Aikuiset ihmiset ja ylimielistä kiusaamista. Mä olin silleen, että se siitä.

Viime vuonna kaksi ystävää kuoli. Yksi entinen koulukaveri joutui vankilaan ja toinen sairastaa toista kertaa elämässään aivokasvainta. Miksi minä? Onko tämä rangaistus korkeimmalta?

Mut bännättiin Instagramista. Facebook Inc., joka omistaa Instagramin oli bännännyt mut epäsuosion ja huvin vuoksi. Moderaattoreilla ei ole järkeä tukea mun profiilia ja sosiaalisen median kanavia. Tekosyynä rasismi ja kiusaaminen, vaikka en ole edes kiusannut ketään.

Masennuslääkkeet ei toimi suuremmassa annoksessa. Tuntuu että en tunne mitään. Tai kaikki tuntuu unelta, eikä mikään huvita. Ihan kuin en eläisi. Teoreettinen itsari sumussa. Pahensi migreeniäkin ja aiheutti unettomuuden. Miksi sallin tän pahan olon jatkua? Sen ku tietäs. Haave hyvästä olosta. Jumalauta ku mikään ei tunnu miltään. Pitää puolittaa annos, jotta nukkuminen kiinnostaa. Nykyään nukun katkonaisesti. Ei huvita kävellä, ei huvita puhua kavereiden kanssa, ei huvita nukkua, ei huvita käydä salilla jne.

Näen usein unta, unia en näe. Mutta ne tuntuu todelta vaikka tiiän nukkuvani. Kaunis pianomelodia tai yksi lempibiisi mun unissa. Hengaan kavereiden kanssa. Teen jotain kivaa. Sallin itseni nauttia elämästä ja olla oma itseni muiden seurassa. The end.