Itseinho - karu totuus itsesi hyväksynnästä

Oon aina ollut jonkin tasoinen masokisti, epätoivoisena heittäydyin seuraan joka satutti myöhemmin. Näin tapahtui aina automaattisesti. Ja sekin johtui kuulemma huonosta isäsuhteesta, tämän on mun äiti paljastanut. Isä ei vieläkään hyväksy mua, enkä myöskään minä itse. Haluaisin olla normaali, en vaan voi muuttua miksi muut mua yrittää vertailla parempiin ihmisiin.

Pahemmin olen vertaillut itseäni mun ystäviin, jotka ihme kyllä pysyy ja jotkut hyväksyy mut ihmisenä, vaikka todistele koko ajan, että tutustukaa saatana muhun ensiks, ennen ku alatte pitämään ja myöhemmin ehkä haukkumaan kun en olekaan sitä mitä aluksi odotitte. Terkuin, usein jätetty yksin, kun olenkin yhtäkkiä negatiivisella kaudella ja kaikki menee päin persettä.

En pysty hyväksymään itseäni ihmisenä, vertailen itseäni muihin. Mielessäni kummittelee menneisyyden haamut kiusaamisista, mustamaalaamisesta, ja nimittelystä, pilkkanaurusta julkisesti ja seläntakana. Isän ironiset haukkumasanat, en olekaan sitä mitä hän odotti ja ehdotti. Noh, sille löytyy selitys, ei hän ikinä ollut kotona, paitsi viikonloppuisin. Kun kasvoin teiniksi, isä ei tehnyt muuta kuin nimitteli ja vertaili jopa paljon nuorempiin ja muka fiksumpiin tuttuihin lapsiin.

Myöhemmin 17-vuotiaana sain diagnoosiksi epätyypillinen autismi, siihen kuuluu passiiviset sosiaaliset taidot, ja voimakas itsenäistyminen. Ja muka oudot kiinnostuksen kohteet, mielestäni tanssiharrastuksessa ei ole mitään friikkiä, musiikin teossakaan ei ole, eikä laulamisessa tai räppäämisessä, kuntosali on aina ollut "trendikästä", syön miten syön, olen perinteinen ysäriskidi-joka mielummin mesettää tai lähettää viestejä, lukee kirjoja ja informaatiota kaikesta mikä kiinnostaa, siinä ei oo mitään neuroottista tai piilovittuilua. Mietin onko isä kateellinen vai vittuileeko huvikseen, kuitenkin veljiltä ja äidiltä saan kuulla että mun harrastukset ja lukiojuttu ihastuttaa heitä ja motivoi. Mitä motivoitavaa muka tässä on, mä vaan teen mitä ite tykkään. Ei siinä mitään ihmeellistä oo.

Asunto on kaikin puolin siisti, puhtaus ja vähäinen tavaramäärä pitää mielen rauhallisena ja tunne-elämän vapaana. Se on tavoite. Ruuanlaitto sujuu. En tarvi apua. Mitä nyt viikkaan tavaroita, pyyhkeistä lakanoihin, vaatemäärä, takit on henkarissa kaapissa. Samoin kirjat on kaapissa, en tarvi hyllyä erikseen muistuttamaan mitä täytyy lukea. Ja milloin siivoan hyllyn.

Asunto on täynnä mattoja. En tykkää nähdä kaljua lattiaa ja tuntea kylmää matotusta. Joten ostettiin paljon mattoja. Ne on helppo imuroida kerran tai kahdesti viikossa. Joskus keittiöstä pestään lattiat, kun tarvitaan.

Lukion voin suorittaa yksin, voin opiskella kotona tai missä huvittaa. Mun ei tarvi sietää pahaa oloa, naurua seläntakana, vain siksi että näytän friikiltä. Ei jaksa kiinnostaa enää itsetuhoisuus ja jopa opettajien vittuilu ja vertaaminen mua muihin, kun otin masennuslääkkeen käyttöön. Hymyilykin tuntuu joltakin, saan euforiaa mielenkiinnon kohteista ja sarkastisista vitseistä, joita tahallani lauon sinne tänne. Se on mun tapa selvitä elämästä ja ongelmista.

Se jolla on potentiaalia - lähtee

Ei oo viikko edennyt hyvin. Äiti hankki uudet kengät kirppikseltä 15 eurolla ja rikkoi jalat ruville. Hain uudet kengät kenkäkaupasta. Hinta oli jotain 150e. Hyvinvoivalla Suomen kansalaisella pitää olla vähintään 10 paria kenkiä. Juu. Ja rahastukseksi menee jos kenkiä huoltaa, joten haen mielummin uudet.

En voi valittaa; on kuntosalikengät, crocsit, sandaalit kylppäriin, perus nahkaiset nauhakengät ja sit äsken goretex-malliset märän talven kengät.

Ostin itselleni viikonloppujuomaksi Coca-Cola zeron ja herkuiksi taffelin suolapähkinöitä. Olis tehnyt mieli ottaa snickers, mutta kärsin migreenistä. Ja artriittisista nivelvaivoista myös. Ollaan epäilty fibromyalgiaa. En henno kuitenkaan luottaa Terveyskeskuslääkärien apuun, eikä TAYSin neurologin polikaan ole hyvillään hoitovirheiden ja mun tilanteen vakavuuden vuoksi mitenkään avoin myöskään terveysaseman hoitsujen ja lääkärien pätevyyteen.

Sokeriton cokis auttaa migreeniin. Ja mahaongelmiin ja nivelkipuihin. Jollekin auttaa rentoutumiseen bisse, mulle auttaa cokis ja pähkinäpussi.

On ollut hakee fiilis. Paras ystäväni on sairastunut aivosyöpään. Ei saa suihkutushoitoa tai leikkausta, vaan tabletteina. Haluun hänet jäävän eloon. Olemme tunteneet toisemme siitä asti kun olin 13 ja hän 16. Olimme yläasteella. Sitä ennen mulla ei ole ollut pysyviä ystäviä missään. Itkin alkuviikosta, vaikkei ystäväni ole kuollut. Mutta tätä ennen eräs toinen ystäväni menehtyi aivokuolemaan lääkemarihuanan aiheuttaman turvonneisiin aivoihin, sit sydän ei enää lyöny.

Oon ollut hiljaa, ehkä siks ku menetys masentaa. Hain lapsuusajan masennuslääkkeet takas käyttöön, koska en pystynyt nukkumaan. Mut silti, kun kuulin kaverin syövästä, se oli kuin isku rintaan. Ei taas!

Mummo kuoli syöpään kun olin 10, oli tapellut uudestaan ja uudestaan syöpää vastaan. Tuli takaisin entistä pahempana. Sit vei hänet. Nukkui pois. Ja mä vieläpä ajattelin sitä ennen, että kohta se mummo tulee kotiin vaarin luo ja kaikki on taas hyvin. Se käveli aluksi, istui, pian se ei pystynyt istumaankaan, sit se vaan nukkui ja mumisi. Kunnes ei saanu mitään selvää. Se kuihtui terveen pyöreästä kiharatukkaisesta naisesta laihaksi. Kuoli marraskuun 6 päivänä, ennen 70-vuotisjuhliaan, jotka olis ollut joulun jälkeen. Isä musertui. Ja näin sen surun kaikilla isän sisaruksilla ja vaarilla. 

Mä en voi uskoa tätä, en vaan voi, kun kaikki mikä on tullu lähtee heti. 

miljoonas huomionhuorausotsikko

Vihaajat vihaa, rakastajat...[ tekee sitä ja tätä.] Meen mutsille, ostin 5-vuotiaalle ihanalle äpäräsiskolle mukin etukäteen jossa luki "Girl boss". On kova huutamaan ja wannabe-komentelemaan äitiä. Ja kummatkin saa raivareita kotona, kylässä ja milloin missäkin, ja mistäkin syystä. Ainakin se sanoo sanottavansa ylpeänä ääneen ilman sen ihmeemmin salaten vaisuna. Varmaan oppinut osittain pää_idoliltaan eli multa. Viime kerralla kysyi suoraan että etkö olekaan lapsi. Sanoin että olen aikuinen, jolla on kasvuhäiriö. Se meni heti hiljaiseksi ja niin meni mun pikkuveljetkin vieressä. Ensimmäistä kertaa kuulivat tämän uutisen. Sit sanoin äidille että tullut ilmi geeniverinäytteestä. Ja odotan seuraavaa ilmaista verikoetta.

Äiti ei oo kertonut muille asiasta, miten se vaikuttaa mun elämään näin yleisesti, muuten kuin ikää kysytään jopa energiajuomien ostamisesta. En antanut lupaa kertoa siitä, en halua huolestuttaa mun veljiä mitenkään. Heillä kun on vielä elämä edessä.

Reppu meni rikki. Ostin uuden ja tilavan, 35 litran tilava retkeilyreppu clas ohlson'liikkeestä. On vaikea löytää ehjänä pysyvää edullista kamaa. Syy miksi Kardashian wannabe-lifestyle TV sarja ja blogit myyvät. Ideana on toki länsimaissa rahastaa köyhiltä ja sairailta ne viimeisetkin toivot. Pyrin konmarittamaan käytännönläheisesti, ilman että tulee hankittua mitään turhaa ja ilman että tarvii juosta iänikuisessa oravanpyörässä itsesabotoiden melkein kaikkea. 3 vuotta elämäntapana.

Luovuin jopa shampoosta. Vaihdoin curly girl'in tapaan sen hoitoaine-pesuun, tosin tein siitä oman tyylisen version. Liotin märissä hiuksissa Garnier respons kosteuttavaa kookosvesi-coctailta jotain 8 minuuttia. Sit kampasin pois suihkun alla. Sit laitoin kikkareeksi loppuhoitoainejäämien päälle hiusten päänahkaan ja tyviin. Annoin olla jotain 3 minuuttia ja kampasin massa maisen savicoctailin pois. Ei jäänyt rasvakerrosta lillumaan päähän. Uusi rituaali opeteltu, hidas mutta kiva. Ainakin pidän hillitysti huolta itsestäni. Eikä tarvi paljoa tuhlata shampooseen. Kuin pesu ehkä maksimissaan kerran kuussa.

Tämä kaikki pitäisi opettaa rutiiniksi tälle mun siskolle tulevaisuudessa elämän helpotukseksi, joka vihaa sydämensä pohjasta suihkussa käyntiä. Innokas raivonpuuskan näyttäjä. Ihana kuitenkin.

Se on semmonen tumma ja tulinen ilopilleri. Vaikea olla rakastamatta.

Nään sen lauantaina. En anna mukia ennen ku se täyttää 11. 6 vuotta venaan ja annan mukin lahjaksi.
Saa tapella rauhassa äidin kanssa sen käytöstä sitten myöhemmin.


Bla bla bla, kiva tunnelma, saan olla oma itseni
Niin kuin yleensä, ei tarvi varoa omaa etikettiä. Paitsi tietyissä tilanteissa.
Ihannoin suorapuheisuutta ja rehellisyyttä, jos se tulee heti eikä sitten vasta miljoonan vuoden päästä, kun olen tehnyt tietämättäni jotain 'pahaa'. Kaikkihan mut tuntee. Ja mun pimeän huumorintajun, toivon että kukaan ei ota itteensä mun aivoraiskauksia.

Vituttaa...

Konmari raiskaa #curlygirl varkaan (clickbait free versio)

Konmari on ollut trendinä 3 vuotta. Vaan ite kyllä aloitin sen aikoja sitten, koska en tykännyt omistaa tavaraa, joka hermostuttaa siinä edessä pölyttyneenä. Otin ohjat omaan käsiini, ja naapurin rikkaiden mummojen ja pappojen mielestä mulla ei ollut pitkän tähtäimen suunnitelmia. Ja kuuntelin musiikkia kuulokkeista, metallimusaa ja räppiä, ja heidän mielestä se näytti siltä että kuulen harhoja. Mietin koko ajan mitä *tua tuolla tapahtuu ja miksi koko kylä jauhaa paskaa musta vain siksi että olen köyhä naapuri, joka pukeutuu kirpparikamaan verrattuna naapurin rikkaisiin kyläläisiin. Oli helppo masentua, kun ei kuulunut joukkoon ja koko kylä puhui paskaa seläntakana. Ei kiinnostanut. Jatkoin projektia. Heitin kamaa roskiin.

Monen vuoden projektissa on ollut myös shampoosta vieroittuminen. No Poo/Low Poo ilmiö, jota on myös ollu lehdissä. Siitäkin sain hullun leiman. Mietin mitä helvettiä. Se on mun asia, jos haluan erkaantua oravanpyörästä ulos.

Tuli mieleen yks kaveri, joka oli vuosi mua nuorempi. Mutta ei saanut hengata mun kanssa. Oli entinen luokkakaveri, halusi yhtä vapaan tyylisen elämän kuin minä, mutta hänen äitinsä ei antanut lupaa koska oli rikkaasta perheestä. Ja hänen enotkin meni naimisiin rikkaiden menestyvien venäläisnaisten kanssa. Perhe meni usein s-bonuksilla jonnekin matkoille erämaahan, mutta kuitenkin johonkin missä oli joku matkaopas, ja hotelliruokia. Kaveri ei saanut hengata mun kanssa, koska 1. olin köyhästä perheestä 2. mulla ei ollut rikkaan perheen käytöstapakoulutusta eli kultaista etikettiä 3. Pukeuduin kuin spurgu/satanisti, eli se siitä, en kelpaa kaveriksi tai hyväksi naapuriehdokkaaksi.


Elikkä siis, no poo/low poo, mut silleen se curly girl metodi tehdään riisijauholla märkään päänahkaan tai ennen kuntosalia kuivaan päänahkaan. Kiinassa on kylä, jossa riisivettä käytetään hiusten päänahan putsaamisessa/hiusten huuhtelussa. Konmaritan siis tämän shampoon 3 kk, koska värjäsin hiukset 2 vk sitten. Aattelin, että seuraava värjäyskerta sisältää leikkauksen ja hoidon, ja sit kulmien ja ripsien värjäyksen. Tulee varmaan satanen yhteensä, mut ainakaan ei tarvi huolehtia palaako hiusväri liikaa kiinni ja mikä ongelma on kontrastissa. Suunnittelen hiusvärin itse. Todennäköisesti paperille taiteilen jotain. Konmaritan shampoon pois, niin pääsee ulos ikuisesta oravanpyörästä ja kampaajalle jätän shampoolla leikkimisen. Hoitoaineen jätän käyttöön. Eläminen maksaa helvetisti verrattuna vaatteisiin ja kampaajalla käyntiin. Olis kiva käydä Lindexissä tai jossakin prameemmassa ja parempilaatuisessa liikkeessä. Ei meinaa löytää kestäviä vaatteita mistään.

Kahvi juotu, ja nyt maksamaan laskuja,
Ja sit varmaan ikkunaostoksille keskustaan, tuskin ostan mitään oikeesti,
Huoh....

Kun konmari raiskaa #curlygirl varkaan

Värjäsin hiukset tummanruskeiksi sen jälkeen, kun olin totutellut hiukset kerran viikossa shampoolla pesuun.
Ei näyttänyt pahalle.

Shampoota ei kulu paljoa, mutta riisijauhoa sitäkin enemmän. Annan itseni läträtä vedellä suihkussa, jos kiinnostaa saippuallapesu hemmotteluna.

Muutenkin tässä ghettoillaan niin kuin mieli tekee. Ei kyl mieli tekis vaan pakko mikä pakko. Ajattelin jättää shampoopesun tällä viikolla ja ensi viikolla. Yritän totutella 3 viikkoon olla pesemättä shampoolla pärstää. Mutta kun tykkään käydä suihkussa, ja pää tulee kipeäksi päänahkaan kerääntyneestä bakteeripesästä (päänahan hiivasieni-infektio ilmiö), niin laitan hiuksiin riisijauhoa joko levitän jauhona tai vesigeelinä. Riisijauho kuivattaa, ravitsee päänahan ja kerää bakteerin pois. Joskus sekoitan mustat kahvinjämät veden sijasta riisijauhoon geeliksi. Mutta teen sen harvoin.

Lähinnä tämä metodi on matkimista curly girlistä, ja mulla on laineileva "eskimo"-hiustyyppi eli 2a eli kaukana kiharasta, mutta taipuisa. En tavoittele kulttuurin varastamista, vaan sitä, että ei tarvitsisi leikkauttaa hiuksia usein kuivattavan klooriveden vuoksi ja hiustenväriaineeseen, etenkin kun kotiväriaineet ovat kuulemma hapokkaampia kemikaaleja verrattuna kampaamon väreihin (yleensä sekoitan hoitoainetuubin hiusväriaineeseen tän takia, jos värjään hiuksia muualla kuin kampaajalla).


Muutenkin kun hiusten_värjäys ja hoito ja leikkaus on kallistunut, ja ruoka maksaa enemmän kuin asuminen ja opiskelu, eikä oo varaa ottaa lainaa tai sijoittaa, niin on pakko tehdä elämästä helpompi ja osittain tylsempi (huoh).