All in one

 Huomenna mennään rikosuhripäivystykseen kavereiden kanssa ja varaan ajan tehostettuun avohoitoon. En juonut edes lasillista viiniä, ja olo oli kuin turpaan vedetyllä. Viini ei ole mun juttu, ainakaan just nyt. Tosin ei ollut valkoviini vaan ruusuviini, helvetin makeaa. Edellisestä tissuttelusta on puolitoista kuukautta, tosin jaoin oluen kaverin kanssa. Naurattaako?

Poliisi armahti suoraan stalkkeripervon, jonka jopa mun kaverit on nähnyt seuraavan. Noudattaa lakeja asiallisesti, ja heidän mukaansa tyypin kanssa kävi väärinkäsityksiä. Ja paskat. Se on yhdeksän vuotta mua vanhempi, eikä kysynyt multa lupaa riisuutua. Sanoin monta kertaa etten ole kiinnostunut hänestä seksuaalisesti. Mä en ole kävelevä lihapala. Would you stop you sick fuck? No means no. Not now means no. I'm drunk means no. I'm not flirting. 

Minua neuvottiin tekemään rikosilmoituksen ja mitä saan vastalahjaksi. Tuo mies on rikollinen ja huijari. Poliisit eivät toimi niin kuin USA:ssa tai Ruotsissa. 

Maaninen vaihe on perseestä, koko maailma on perseestä, teen ylitöitä, yritän tienata rahaa uusiin 200e kuulokkeisiin. Vituttaa vielä enemmän. En kuule melkein mitään kaverien lainaamilla kuulokkeilla. 

En tiedä mistä pitäisi nauttia, en kykene edes sanomaan mitään kun kaikki puhuu päälle ja heidän asiansa ovat tärkeämpiä. Mikään ei ole omaa, pitää viihdyttää muita. 

Screwed up monday

Oli joulu ja uusi vuosi. On perhe, mutta ei elämänsä rakkautta. Minut on heitetty ylimääräisenä ulos omista seurueista, joissa en tuota juurikaan heille omaa etua ja mainetta. 

On ihmisiä, joille olen yhä hyvän tuurin tuttavuuksia, tai osa heidän rotan juoksuratastansa. Suurinosa ihmisistä ei tajua, että ajattelen asioita eri tahdissa ja eri näkökulmista verrattuna heihin.

Hermostuneena sitä saa selkäänsä, jos sanoo sanaakaan, se satuttaa tai on mukamas jotain pahaenteistä. 

En saisi tuntea mitään, vaan piilottaa kaiken pääni sisälle. Minun pitäisi olla se joka on suojakilpi ja suojamuuri. Ihminen jota pidetään syöttinä sijaiskärsijänä, ja jolle järjestetään ongelmia. Sitten kun en osaa auttaa ihmisiä ja kysyn apuja ihmisten hyvinvoinnin kohenemiseen. 

Joku kysyy onko minulla merkitystä elämässä. Mietin sitä samaa, vaikka en ihan perseeseen ammuttu karhu olekaan. 

Hohhoijaa, kakara huutaa vieressä, tai oikeastaan huoneiston toisella puolella. Saanut raivarin siitä, kun äiti päätteli kirjoittaa Evan kaverille että Eva ei halua tulla yökylään ja Eva tuli siitä aggressiiviseksi. Jumalauta sitä raivoa ja dominointia mitä täällä kuuluu. En ihmettele miks äiti saa rikosilmoituksia naapureilta. 

Eräs ihminen ulisee vaihteeksi, yrittää pyytää mua kaveriksi Snapissä. Joku ällö takertuja, joka ei osaa pitää huolta itsestään. 

Entinen nettituttavuus ja face2face-peliystäväni tykkäsi aseksuaalisuus-postauksestai, ilmeisesti oli tyydyttävä postaus. Vaikka itse asiassa en piittaa paskaakaan, joka tässä on pääasia. Heh heh. 

Laitoin jonkun meemi-hupparin "Fun fact - i don't care" jotain tekstiä "dig pickseistä ja tunkeutumisesta".

Eräs mukava kaveri esti, esitti pitkään että ei muista mua tai että on kiireinen avatakseen mun viestejä. Kyl mä tajuun vähästäkin että tyyppiä ei enää kiinnosta, mutta siinäpähän erehtyy. 

Äiti ja pikkuveli tietää mun bulimiasta, oon peitellyt sen muutkin oireet. Raivon ja surun kanssa on vaikea elää. Kaikkea on vaikeaa pitää sisällään, kun haluan ampua pään tyhjäksi.